Kulunut vuosi on tapana summata näin vuodenvaihteessa.
Some täyttyy iloista ja suruista, kun päivitykset vuoden 2022 taisteluista on käyty ja enimmäkseen kulttuurintekijöiden osalta iloisten uutisten tiimoilta. Työn syrjään on päästy kiinni takaisin ja tuntuu, jopa uskomattomalta, miten nopeasti kaikki sitten kävikään..
Oman työni osalta keikat käynnistyivät 4.3.2022. Turusta. Jostain syystä Turussa tuli käytyä vuoden mittaan useasti. Turku on mielestäni kaikin puolin nasta kaupunki. Työllistävinä tekijöinä punaiset Viking Linen laivat lähtevät Turusta ja Turun Apollo-yökerho tarjoaa aina mukavia bileitä. Lisäksi yksittäiset tapahtumat ja yritysten aktiivisuus on ollut minulle otollista. Kun keikat lähtivät pyörimään, ne pyörivätkin sitten reippaasti. Yli 100 esiintymistä osui omalle kohdalle ja se tuntui loppuvuodesta hurjalta, mutta myös kiitolliselta. Vaikka tänä vuonna mennäänkin tammikuusta alkaen ”normaali” meiningillä, niin pyrin pitämään keikkamäärän n. 100 keikassa. Sekin saattaa tietämättömästä kuulostaa hurjalta määrältä, mutta normiduunarin osalta työpäiviä kertyy vuosittain n. 200, joten ei puhuta kuitenkaan aivan tajuttomista työpäivien määrästä. Ok, keikkatyö on kovin erilaista, mutta johonkin se pitää suhteuttaa.
100 keikkaan mahtui pieniä yksityistilaisuuksia. Hautajaisia ja synttäreitä. Festivaalikeikkoja, yökerhoja, laivakeikkoja ja teemallisia tapahtumia. Yökerhosoittamiset alkaa valvomisen kannalta tuntumaan välillä aivan turhilta asioilta, mutta vielä muutaman vuoden olen ajatellut niittä tehdä. Vuosirenkaita kun tulee, ei valvominen enää tunnu niin terveeltä. Vuosi oli keikkatöiden osalta taloudellisestikin hyvä, miltei erinomainen. Olen saanut työskennellä vuosien mittaan useiden eturivin artistien kanssa Jimmy Colan kanssa ja tänä vuonna laatu korvasi määrän. Michael Monroe, Hovimuusikko Ilkka, Freeman ja Karoliina Kallio olivat entuudestaan tuttuja, mutta ilolla sain tutustua yhteistyöhön myös Costello Hautamäen, Diandran ja Saara Aallon ammattitaitoon. Upeita ja syystäkin arvostettuja staroja.
Tein kolmannen albumini ”Heinu III”. Olen siitä vilpittömän iloinen ja olen työhön tyytyväinen. Se ei tule koskaan päätymään klassikoiden sarjaan, mutta tein tuotannon ja äänitystyön suurimmalta osin itse ja opiskeluni äänittämisen ja musiikin teknologian saralla oli äärettömän hedelmällistä. Heinu III on vahvoja lauluja ja koen ne todella henkilökohtaisiksi ja ymmärsin paljon lisää laulujen kirjoittamisesta ja oivallusten lomassa ymmärsin tehneeni välillä todella oikeita valintoja ja annoin mielestäni parastani, kaikessa suhteessa omiin taitoihini. Levyn biisit soivat eniten radiossa, mitä koskaan omista tekeleistäni. Striimauksia on tullut malitillisesti verrattuna kaupallisilla kanavilla soivaan musiikkiin verrattuna, mutta en ole enää vertaillut itseäni mihinkään. Se ei ole reilua omaa ääntä kohtaan. Teen juuri sitä mikä hyvältä tuntuu.
Luin ensimmäiset äänikirjani. Tusinan verran lastenkirjoja. Se oli uusi aluevaltaus ja voi pojat, se oli mielenkiintoista. Haastavaa. Kiitos luottamuksesta Sound Supreme äänikirjatuotanto ja Janne Saksa. Maaliskuussa kuluvaa vuotta saan lukea ensimmäisen romaanin. Odotan innolla. On myös hauska huomata kuinka oma studioni on myös sen verran tasokkaasti rakennettu, että se kelpaa myös ulkoisiin töihin. Äänikirjojen luku omassa pajassa kotipihassa tuntuu luxukselta. Ei tarvitse miettiä missä työnsä tekee. Olen viidessä minuutissa traktorin ratista mikrofonin edessä jos niin tarvitaan.
Tällä hetkellä kalenterissa on noin puolet siitä sadan keikan tavoitemäärästä. Näyttää vahvasti siltä, että pääsen tähän tavoitteeseen helposti. Olen tosin myös oppinut tällä epävarmalla alalla, että asiat voivat muuttua hetkessä. Kannan omista töistäni 100 prosenttisesti vastuun. Teen juuri niin paljon kuin oma aktiivisuuteni antaa myöten. Myyn suurimman osan Cola-keikoista ja päätän mitä milloinkin tehdään. Tämä on kirkastunut myös miettiessäni omaa jaksamistani ja sitä, että palo oman musiikin ja muiden musiikillisten ambitioiden suhteen ei hiipuisi koskaan. Sulkujen aikana huomasin, kuinka tärkeää on hengittää ja kuunnella omaa ääntä. Cover-keikkojen tuoksinnassa harvoin jaksaa keskittyä uuden luomiseen. Työ tappaa luovuuden, miten sitä sanotaan? Työtä tämä silti on.
Lähden kohta ajamaan kohti Turkua. Menen laivalle pariksi päiväksi viihdyttämään. Teen kotona asiat niin etten murehdi niitä laivan punkassa ollessani. Saan toisaalta yleensä rauhan mielessäni vasta kun sound check on suoritettu ja olen saanut bändin ehjänä perille ja kaikki on kunnossa illan esiintymistä varten. Osaan toki nauraa välillä omalle tarkkaavaisuudelleni, mutta olen sen verran ammattilainen, että vaadin itseltäni paljon, ennen kuin voin sanoa yleisölle, että hyvää iltaa. Nyt lähtee.
Olen aloittanut uuden musiikin tekemisen. Se alkoi oikeastaan toissapäivänä. Mulla on demoja valmiina tulevia levytyksiä varten, mutta olen luovana tässä alkuvuodesta yleensä muutenkin. Taas menen kohti uutta, mutta se on parasta. Tekstien kanssa tulee tekemään tiukkaa, taas. En ole siinä mitään verrattuna arvostamiini mestareihin.
Muistakaa kuunnella musaa, lukea kirjoja, käydä luonnossa ja kattelkaa lintuja. Näitä asioita minä ainakin teen. Se on nastaa.