Miltä tuntuu soittaa koirille, handlereille ja yleisölle 4-5h putkeen ilman taukoja? Ihan normaalilta jo nykyään.
15 vuotta sitten ei.
2011 Laura Lehdistö tuli kysymään multa Muskettisoturit-musikaan jälkeen, että kiinnostaisko mua/meitä esiintyä koiranäyttelyssä ”ykköskehässä” ja soittaa livenä kaiken sen, mitä he
ovat tottuneet soittamaan levyltä jo vuosia. Vastasin muistaakseni silloin hetken pohdinnan, mutta pienen epäilyksen jälkeen, että kyllä.
Olin päättänyt tuossa vaiheessa tehdä kaikki hommat, jotka tulevat musiikin saralla vastaan. 15 vuotta myöhemmin en kadu pätkääkään.
Helsingin koiranäyttelyt ovat käsite maailmalla. Messukeskus ja sen puitteet yhdistettynä viimeisteltyyn tekniikkaan ja innokkaisiin ihmisiin on tehnyt Helsingistä koiranäyttelyjen helmen.
Näin olen oppinut. Bändin osuus on tullut mukaan vasta loppukilpailuissa, joihin pääsevät parhaista parhaat. Ryhmiä 10-13 ja kussakin ryhmässä voi olla 10-150 koiraa. Koirat arvostelee kansainvälinen tai kotimainen tuomari ja homma ei todellakaan ole mitään leikkiä. Arvostettua toimintaa.
Esittelemme tuomarivieraan lyhyellä jinglellä ja alamme soittamaan ryhmään valittua laulua. Kun ryhmä on kokonaisuudessaan sisällä, tuomari alkaa katsoa koiria. Himmaamme dynamiikkaa alemmas ja alamme luomaan jännitettä. Kun 10 parasta on valittu tuomari valitsee vielä ryhmän parhaat, jotka menevät loppukilpailuun ja 3 seuraavaksi parasta.
Kaikille palkituille soitetaan fanfaarit ja luodaan tunnelma taustamusiikilla ja äänimaailmalla. Tämä toistetaan päivittäin 10-13 kertaa ja välillä yksittäistä biisiä saatetaan soittaa vaikka 20min.
Jamiksihan se menee, mutta se on aivan hyvä. Kaikki musiikki menee linjatasoisesti sisään, rummuista alkaen. Käytännössä lavalta kuuluu vain vaimeasti lauluni ja rumpujen läpsytttely. Koirien takia hiljainen lavavolume on kaikki kaikessa. Aloittaessamme näin ei ollut. Mutta pyrimme silloinkin tekemään kaiken mahdollisimman hiljaa. Vuonna 2014 maailmanäyttelyssä bändin lisäksi oli vielä viisihenkinen jousiryhmä. Tämä oli luxusta ja upeaa. Tänä vuonna bändi oli viisihenkinen, mutta aivan riittävä.
Nämä vuodet ovat kasvattaneet sisällöntuottajaa minussa. Olen tutustunut erilaisiin ammattilaisiin tällaisen näyttelytoiminnan parissa ja täysin erilaisessa ympäristössä on saanut oppia, millainen sisältö tapahtuman luonteeseen toimii. Valtavat tunnit suunnittelua ovat tuoneet varmuutta, mutta mikään ei voita livetilanteen tuomaa jännistystä ja sitä miten siihen voi reagoida tai yrittää reagoida tilanteiden muuttuessa.
Myöhemmin jääkiekkoliiton MM-turnausten myötä toteutimme vähän samaa tematiikkaa kuin Kennelliiton tapauksessa, mutta toki viitekehys oli aivan eri.
Tältä erää koiranäyttelyissä soittaminen on omalta osaltani ohi. Tämä on myös tilaajan suunnalta tullut signaali, koska taloudelliset tekijät tulevat vastaan.
WDS oli oikein komea tapa jäädä pois. Enkä kokonaan sulje ovia tietenkään. Maailma muuttuu ja me sen mukana.
Haluan erityisesti kiittää Laura Lehdistöä livemusiikin runnomisesta osaksi tapahtumaa ja huikeasta työmoraalista tapahtuman osalta.
Jonna Sipi on myös tärkeä lenkki Kennelliiton osalta. Yhdessä Lauran kanssa aivan lyömätön pari.
Jaakko Peltomäki ja Capital-AV:n jengi. Valo- ja videotekniikan guru suomessa. Aina tekniset valmiudet vain parasta ja mielettömät teknikot tekemässä tästä maailman hienointa koiranäyttelyä ja veikkaan, että teknisesti en törmää enää urallani vastaavaan laatuun. Visuaalisesti tapahtuma on aivan järjettömän hieno ollut jo vuosikymmeniä.
Kaikki muut tapahtumissa mukana olleet: Leena, Tommi, Nicke, Iida, Jaakko ja kaikki muut jotka tässä kohtaa unohdan.
Kiitos myös kaikille muusikoille, joita tapahtumassa on vieraillut Colan riveissä. Heitäkin on monia.
Kiitos Kennelliitto upeista vuosista. Taas kohti uutta.