Joulu tuli ja yhtäkkiä havahdun, että vuosi 2021 alkaa olla taputeltu. Mitä jäi käteen? Toinen vuosi pandemiaa.
Jotenkin kun yrittää jäsennellä ajatuksia, niin saa jostain kaivettua yksittäisiä onnistumisiakin. Ihan sumussa menty koko vuosi joka tapauksessa.
Alkuvuodesta halusin saada nopeasti uutta musiikkia julkaistua. ”Mustikkamaa” oli juuri oikea biisi, Heinu 2 -albumin jälkeen, joka oli enemmän tai vähemmän terapialevy minulle.
On se sitä vieläkin. Kun tuntuu pahalta, niin kuuntelen sitä. Olosuhteet joiden aikana levyä tein, olivat ankeat. Nyt sitä kuunnellessa tulee hyvä mieli. Onnistunutkin.
Striimejäkin on joitakin tuhansia, joten pitää kait olla tyytyväinen. Maailmaan tulee tosi paljon musaa koko ajan ja jos jotenkin haluaa olla oma taiteellinen itsensä, niin ei niitä lukuja kannata liikaa kattella. Olen saanut positiivisia palautteita paljon ja se jos mikä virkistää. Keväällä teetin kahteen uuteen biisiin pohjat rumpujen osalta. Nyt ne biisit ovat melkein valmiit ja päästän ne käsistäni alkuvuodesta. Sain oikein apurahankin levyntekoa varten. Ensimmäinen ikinä. Korona-aikana tämähän on suorastaa upeaa.
Vuodelle 2022 ilmassa on oikeastaan pelkästään kysymyksiä. Keikkoja on sovittuna Jimmy Colalle vuodenaikaan nähden hyvin, ei todellakaan normaalisti (kuten vuonna 2019), mutta jonkin verran. Ja tiedän kokemuksesta, että kyllä sieltä niitä tulee, bändillä alkaa olla aika tasainen kysyntä ympäri vuoden. Jimmy Colasta on tullut huomaamattani brändi. Olen surkea markkinoimaan asioita. En osaa huudella tarpeeksi saavutuksista, olen tottunut, että kiitos tulee työn kautta. Onnistunut esiintyminen tarjoaa uuden esiintymisen. Bändin rungossa tapahtuu välillä muutoksia ja sellaisia olen aistivinani tulevan tulevaisuudessa eteen. Ei mahda mitään, hyviä soittajia tarvitaan muuallakin kuin puolivillaisessa cover-bändissä. Mä olen jo päättänyt, että kun täytän 40, niin tää jatkuva kiertäminen Cola-muodossa vähenee rajusti. Siihen on nyt reilu pari vuotta. Tietenkin hahmotelmat on hahmotelmia, mutta ratin kääntäminen Suomussalmelta Parkanoon, ei ole enää tärkeimpien hommien listalla.
”Heinu Live vol 3” koitetaan toteuttaa tulevana kesänä. Olen Heinosen Niken kanssa tehnyt suunnitelmia tulevalle. Nikke on se jäbä joka vastaa kuvasta. Me ollaan tarpeeksi hyviä Kummelihahmoja keskenämme. Ymmärrämme toisiamme ja jaamme ehkä samojakin visioita. Molemmat olemme varmaasti oppineet aikaisemmista sessioista valtavasti ja halu oppia lisää on myös vahvasti läsnä. Mikäli haluamme tulevaisuudessa parantaa tekemistämme, tarvitaan siihen pelimerkkejä lisää. Eli rahaa. Tämä teettää hurjasti lisätöitä, mutta toivotaan että asiat selviää.
Uusien ympyröiden tuleminen musahommiin on ehkä selkeimmin tapahtunut ääniraitojen parissa. Äänittäminen ja miksaaminen on tullut lähemmäs ja lähemmäs ydintä. Oma studio kehittyy koko ajan ja oma osaaminen siinä sivussa. Olen täysi noviisi, raakile äänityshommissa, mutta uskon, että näillä korvilla pitäisi saada jotain hienoakin aikaa, kunhan oppii hertsien liikkeet ja miten sopivasti tasoitetaan kaikkea. Elämääkin pitäisi osata kompressoida. Otetaan huipuista vähän pois ja samalla myös vähän niistä pahimmista montuista, silloin pitäis tulla ihan hyvää kultaista keskitietä.
Elämä on ihanaa ja siinä pitää olla rosoa. Sellaista se on.
Kaikille rauhaisaa joulua ja terveyttä vuodelle 2022.
– tästä mennään –
J